Tarvitsemme perusopetuksen Suomen mallin

Inkluusio - kirosana vai kaunis ajatus? Inkluusiossa kaikilla oppilailla on oikeus osallistua opetukseen yhteisessä luokassa ja saada tarvitsemansa tukitoimet. Erityisluokkia ei käytännössä juurikaan ole.

Aihe on minulle henkilökohtaisesti tuttu, sillä kirjoitin aiheesta gradua 2016. Pohdin inkluusion mahdottomuutta sekä opettajan että kotien näkökulmasta. Jo tuolloin havaittiin, ettei taloudelliset resurssit edellä toteutettu inkluusio ole onnistunut Suomessa. 

Täytyy todeta, että inkluusio on ajatuksena hyvä. Vanhin lapsemme aloitti peruskoulun Norjassa. Siellä ryhmät olivat isoja, mutta niissä oli riittävästi aikuisia. Mukana yleisopetuksssa oli myös vammaisia lapsia. Se opetti lapsia suvaitsevaisuuteen jo pienenä. Suomessa inkluusiossa unohdettiin turvata kouluihin riittävä määrä henkilökuntaa. Se toteutettiin talous edellä. Samaan aikaan, kun erityistä tukea tarvitsevat liitettiin perusopetuksen isoihin ryhmiin, unohdettiin tärkeänä asiana erityispedagogiikan opintojen liittäminen osaksi opettajankoulutusta. Opettajalta ei voida vaatia kykyä ohjaamiseen, jos hänellä ei ole siihen koulutusta.

PISA-tulokset ovat huolestuttavasti heikentyneet (mm. OKM). OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salon mukaan asiaan vaikuttavat mm. koulutusleikkaukset, inkluusio, kasvaneet luokkakoot, tuen tarpeen kasvaminen, tuen puute sekä digitalisaatio (Iltalehti 27.11.2022). Suomessa tyttöjen ja poikien väliset erot lukutaidossa ovat OECD-maiden korkeimmat. Mittaustavoista riippumatta, Suomi investoi Pohjoismaista vähiten rahaa koulutukseen. Jopa 6 % oppilaista kokee jäävänsä koulussa vaille riittävää tukea (KARVI.) Tämä ei ole ihme, sillä jos luokassa on useita tuen tarvitsijoita, jää osa oppilaista väkisinkin vaille riittävää ohjausta. Lahjakkaat pärjäävät, keskitason oppilaat kärsivät, tukea tarvitsevat saavat tukea, mutta eivät ehkä riittävästi. Hyvä ja arvostettu opetus kärsii joka päivä. Tähän pitää saada muutos!

Perusopetusjärjestelmällä on vaikutuksia myös koteihin. Opettajat tekevät parhaansa, mutta koulussa on jatkuva kiire ja oppitunnit saattavat olla hyvinkin levottomia. Norjalainen koulupäivä alkaa opettajan kysymyksellä: "Mitä sinulle tänään kuuluu?". Tähän meidän pitää päästä Suomessakin. Lapsi tarvitsee oppiakseen rauhallisen ympäristön ja turvallisia aikuisia, joilla on aikaa käydä hänen kanssaan vuorovaikutuksellista keskustelua.

On aika ravistella suomalaista peruskoulua ja saattaa se sille kuuluvaan arvoonsa. Lapsilla tulee olla yhdenvertainen oikeus oppimiseen ja opettajilla tulee olla oikeus opettajan tärkeimpään tehtävään, opettamiseen. Inkluusiota tulee tarkastella uudelleen yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Meillä ei ole varaa hukata yhtään lasta! Tarvitsemme perusopetuksen Suomen mallin.

Jertta Harinen
Opettaja
Eduskuntavaaliehdokas (Kesk.) 

Kirjoitus on julkaistu mm. Karjalan Heilissä 22.2.2023